Opiskelin intialaista klassista bharatanatyam-tanssia Intian pääkaupungissa Delhissä 2016-2019. Ensimmäiseksi tanssikoulukseni valikoitui guru Saroja Vaidyanathanin tanssikoulu Ganesa Natyalaya.
Intiassa klassisia tansseja pitkään opettaneita, palkittuja ja arvostettuja tanssijoita kutsutaan guruiksi, ja meidänkin tuli käyttää opettajastamme nimitystä ”guru-ji”. Guru-ji oli syntynyt 30-luvulla Etelä-Intiassa ja opiskellut tanssia lapsesta asti oman opettajansa guru Lalithan kanssa, joka oli kuuluisan guru Muthukumaran Pillain oppilas. Gurujen ketjut ovat tärkeitä.
Tanssikoulu oli valkoinen kaksikerroksinen talo, jota ympäröi pieni puutarha ja korkea muuri. Guru Saroja asui yläkerrassa perheineen. Guruni miniä on myös erittäin arvostettu tanssija: hänellä on pieni ryhmä omia oppilaitaan ja oma tanssisali kellarikerroksessa. Miniän vanhin tytär on bharatanatyamin nouseva tähti, ja opetti usein meitäkin.

Meidän, guru Sarojan oppilaiden, tanssitunnit pidettiin ensimmäisen kerroksen suuressa tanssisalissa. Salin seinällä oli peilit ja suuret muotokuvat guru-jista ja hänen omista opettajistaan. Tunteja oli maanantaista lauantaihin yksi aamulla ja yksi iltapäivällä. Aloittelevat oppilaat kävivät tunneilla kahdesti viikossa ja me edistyneet saimme käydä niin usein kun halusimme.
Intialaisille klassisille tansseille tyypillisesti edistyneet oppilaat toimivat myös opettajina. Guru-ji halusi kuitenkin aina nähdä lopputuloksen; hän kommentoi tarkasti kaikkea ja viilasi meidän ilmaisuamme viimeiseen asti. Viimeistään sen jälkeen kun guru-ji nousi tuolilta näyttääkseen meille jonkin liikkeen kukaan ei enää kehdannut tanssia huonosti!
Aamupäivisin tanssitunnit olivat rauhallisia. Tanssisali kylpi auringonvalossa ja kivinen lattia lämpeni. Iltapäivän tunnit olivat sen sijaan kaoottisia: eri tasoiset oppilaat pakkautuivat tanssimaan usean opettajan johdolla suureen tanssisaliin ja samaan aikaan voitiin tanssia neljääkin eri kappaletta. Tämä oli mahdollista, sillä tanssikappaleet opiskellaan perinteisesti ensin tattukalin johdolla, ja itse musiikkiin tanssitaan vasta kun esitys lähestyy. Tattukali on instrumentti, jolla opettaja lyö rytmiä oppilaalle. Kakofonia oli kuitenkin aikamoinen – ainakin keskittymiskykyni harjaantui!

Vietimme usein koko päivän tanssikoululla. Tuntien välillä kävimme syömässä nuudeleita pienessä katukeittiössä tai ostamassa jugurttipurkin läheisestä maitokaupasta. Ainakin kerran nukuin tanssisalin lattialla, sillä meidän täytyi herätä hyvin varhain valmistautumaan tanssiesitykseen, joka pidettiin Yamuna-joen varrella auringon noustessa. Tanssikoululla oli myös oma pieni näyttämö, jolla toisinaan järjestettiin näytöksiä – muun muassa 27 tuntia kestävä tanssi-marathon guru Sarojan syntymäpäivän kunniaksi vuonna 2017.
Guru-ji oli hyvin kiireinen. Aamulla hän toimitti rukouksen valtavan jumalpatsaan edessä koulun aulassa, minkä jälkeen hän vastaanotti toimistossaan kaikenlaisia ihmisiä: esimerkiksi muusikoita, ompelijoita, kulttuuriministeriön virkamiehiä ja oppilaiden vanhempia. Muutamana iltana viikossa guru-ji kävi läheisessä eteläintialaisessa temppelissä ja aina kun esiinnyimme hän siunasi yksitellen kaikkien nilkkakulkuset takahuoneessa.

Kerran vuodessa on guru puja, jolloin oppilaat tuovat lahjoja – perinteisesti hedelmiä – gurulleen. (Guru puja onkin ainoa kerta, kun käsilaukussani on ollut kookospähkinä.) Guru-ji kokosi kaikki lahjaksi saamansa hedelmät suureksi keoksi tanssisalin näyttämölle ja jakoi ne lopuksi oppilaidensa kesken. Joskus saimme muutenkin syödäksemme tanssikoululla esimerkiksi banaanipuun satoa, temppelin tuliaisia, yläkerran keittiön herkkuja ja esityspäivinä kokonaisen aterian. Kuulin kerran guru-jin kertovan, että hänen oma gurunsa tapasi tarjota aamiaista oppilailleen aikaisten tuntien jälkeen… gurut opettavat paljon muutakin kuin tanssia!
Editointi: Ilona Kolachana
HELSINKI, FINLAND // INFO@BOLLYBEAT.FI // Copyright LOTUS INDIAN DANCE CENTRE
HELSINKI, FINLAND // INFO@BOLLYBEAT.FI // Copyright LOTUS INDIAN DANCE CENTRE